Perholaisen Anne Peltolan tekemät nukkekodit pursuavat väriä, elämää ja yksityiskohtia. Pienoismallinäyttelystä alkunsa saanut harrastus on vallannut yhden huoneen ja ison osan kirjastoavustajan vapaa-ajasta.
Harvan kodista löytyy kokonainen huone, joka on pyhitetty nukkekodeille. Perholaisen Anne Peltolan, 59, kotoa löytyy.
– Tyypillinen nukkekotiharrastaja on keski-ikäinen nainen, sellainen kuin minä, hän toteaa.
Peltola kuuluu valtakunnalliseen Nukkekotiyhdistykseen, jossa on noin tuhat jäsentä, valtaosa heistä aikuisikään ehtineitä. Yhdistys on perustettu 1991, ja se juhlii tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan.
Entä mistä tunnistaa nukkekotiharrastajan kodin?
– Ainakin siitä, että hän jemmaa kotiinsa nappeja, neppareita, pullonkorkkeja, jäätelötikkuja, lankarullia, kangastilkkuja, vessapaperirullien hylsyjä ja muuta tilpehööriä, sillä niistä voi tehdä nukkekotiin vaikka mitä.
Aktiiviharrastajan työtilaksi Peltolan huone on poikkeuksellisen hyvässä järjestyksessä. Kynät, tussit, sakset ja muut askartelu- ja ompelutarvikkeet ovat työpöydällä valmiina käyttöä varten ja kirjahyllystä löytyy alan harrastelehtiä ja kankaita siisteissä pinoissa. Ne varsinaiset silmän ilot, nukkekodit, on sijoitettu sivupöydille ja lattialle.
Jokaisella oma tarinansa
Peltolan kiinnostus pikkutarkkaan näpertelyyn virisi jo 15 vuotta sitten, kun hän kävi pienoismallinäyttelyssä Helsingin matkallaan.
– Harrastuksessa yhdistyvät käsillä tekeminen ja kierrätys. Minua kiinnostaa, miten ilmaisesta tai lähes ilmaisesta materiaalista pystyy tekemään aidon näköistä, vaikka minikokoisia hengareita nukkien vaaterekkiin tai muuta nukkekodin rekvisiittaa.
Peltolalla ei ollut lapsena omaa nukkekotia, mutta aikuisena hän on ottanut vahingon takaisin korkojen kera. Harrastushuoneessa on kolme nukkekotia sekä vanhaan lasilyhtyyn tehty kasvihuone, josta löytyvät istutuspöydät, ruukut ja muu viherharrastukseen asiaankuuluva varustus.
– Veikko Heikkosen talon sisutuksen ehdin jo purkaa, sillä aion tuunata sen kokonaan uusiksi.
Ihan ensimmäisen nukkekotinsa Peltola rakensi vanhan Salora-tv:n kehikkoon. Moni hyödyntää myös puisia viinipullolaatikoita tai ostaa roomboxeja ja taloja valmiina.
Kun on katto ja seinät, alkaa Peltola kuvitella, keitä talossa asuu ja millaista elämää he viettävät.
– Luen paljon historiallisia kirjoja ja ammennan ideoita niistä ja omasta mielikuvituksesta. Jokaisella nukkekodilla ja sen asukkaalla on oma tarina, hän kertoo.
Kartanon herraskainen elämä
Yksi viehättävimmistä on suutarin talo, jossa asuvat kyläsuutari Einari Virkkunen vaimonsa Saimin ja Hurtta-koiran kanssa. Einari istuu verstaassaan ompelukoneen ääreen kumartuneena ja Saimi on tuvassa ja kattaa touhukkaana kahvipöytää.
Toinen Peltolan taidonnäyte on Tourulan kartano, jossa asuu herra ja rouva Tammimaa kahden lapsensa kanssa. Lisäksi kartanossa asuu rouvan veli Carl Paloheimo sekä palvelusväkeä.
– Haastavinta on nukkien teko, sillä kasvot on vaikea saada näyttämään luonnollisilta.Anne Peltola
Kartano on kolmikerroksinen, ja se jäljittelee sisustukseltaan 1800-luvun puolivälin tyyliä. Herra Tammimaa omistaa ruukin, ja kartanossa vietetään ajan tavan mukaan herraskaista elämää palvelusväen passatessa.
– Haastavinta on nukkien teko, sillä kasvot on vaikea saada näyttämään luonnollisilta.
Nuken pään, kädet ja jalat Peltola muotoilee askartelumassasta. Lisäksi hän ompelee jokaiselle tarinaan ja aikakauteen sopivat vaatteet.
Joitain nukkeja ja huonekaluja Peltola on ostanut netistä ja kirpputoreilta.
– Myös astiat ostan yleensä valmiina, mutta melkein kaiken muun väkerrän itse.
Urakka kestää kolme kuukautta
Erityistä onnistumisen iloa Peltola kertoo kokevansa, kun saa talon mittakaavan oikein.
– Yleensä käytetään mittakaavaa 1:12:een. Suutarin talossa käytin 1:10:een, koska se on helpoin laskea. Jaat vain oikeassa koossa olevan mitan 10.llä. esim. 70 cm korkea pöytä on 7 senttiä.
Vähänkin isomman nukkekodin sisustamiseen ja nukkien ja muun rekvisiitan tekemiseen Peltola varaa pari kolme kuukautta – vähintään.
– Vinkkejä saan Nukkekoti-lehdestä. Lisäksi minulla on alan kirjoja, ja myös netti ja video ovat hyviä opettajia.
– Harrastus kasvattaa luovuutta, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä.Anne Peltola
Harrastus kasvattaa luovuutta, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä.
– Aina ei onnistu, mutta sinnikkyys usein palkitaan. Samalla itseluottamus lisääntyy.
Peltola on huomannut, että pikkutarkka näpertely ja johonkin pieneen yksityiskohtaan keskittyminen rentouttavat kummasti.
– Silloin unohtuu kaikki muu, myös elämään kuuluvat surut, huolet ja murheet. Mielikuvitus lähtee lentoon, ja vain taivas on rajana.